Ei mul muuta. Vois palaa tähän blögittamisee. On paljon kerrottavaa ja ehkä jopa fiilistä skriivaa pitkästä aikaa. Mikä pössis sulla?

[N]yt pyydän teitä ymmärtämään, ettei arpi ole koskaan ruma. Niinhän arpien tekijät haluavat meidän uskovan. Mutta meidän - teidän ja minun - on sovittava, että uhmaamme heitä. Meidän on pidettävä kaikkiaarpia kauniina. Onko selvä? Sillä uskokaa pois, kuolevalle ei tule arpia. Arpi merkitsee: "Jäin eloon."

- Chris Cleave: Little Been tarina


Mulla on arpia, mutta on onneks myös niin paljon muuta.

On ne neljä nuorta, jotka hymyilee joka kerta niin leveästi, että melkein itken onnesta. Niiden arvet on syviä ja arkoja, mutta silti ne tulee meidän luo ja hymyilee. Niissä nuorissa on niin paljon voimaa, että tätä kirjoittaessani oon aivan kananlihalla. Oon löytäny sen, mitä elämässäni voisin tehdä päivästä toiseen.

Mulla on monta tärkeää ihmistä, jotka tulee muuttoavuksi silloinkin, kun mun omat jalat ei kantanu. Se ei ole samantekevää, eikä itsestäänselvää. Ei edes se, että oma perhe tulee jeesimään. Olen onnekas!

Uusi koti antaa mulle niin paljon voimaa, ettei sitä voi sanoin kuvata. Melkein naapuritalossa asuu kaksi ihanaa tyttöä, joiden luo voi milloin vaan mennä teelle tai viinille, ne voi myös tulla tänne. Se on upeeta ja turvallista.

Kadun toisella puolella on kaikkien aikojen paras lähiösushimesta.

Japanilaistyylisessä puutarhassa on yöllä tyyntä, ruska on täällä kauniimpi kuin missään muualla ja talot "ihmisen kokoisia", eivätkä lainkaan liian suuria. Jätekatoksessa on kaikki mahdolliset kierrätysastias ja kierrätyspiste, ihan kuin jossain Käpylässä oltais.

Arvet ovat kauniita, koska ne on merkki siitä, mistä ihminen on selvinnyt. Nyt pitää hetki olla niiden arpien kanssa ihan kahestaan.

Last days of summer

Olen täällä taas, en täysin voimissain, mut sen verran, että pysyn pystyssä. Ihmissuhteissa tuli taas kerran täysiä turpaan, eikä auta kuin kelaa, että hyviä ihmisiä on silti vielä olemassa. Isoja asioita, joita tässä välissä on tapahtunut:

1) Sain asunnon! Ja vieläpä ihan mahtavilta huudeilta! Ja vieläpä ihan superison!
2) "Ei kiitos skeittaripojille." That's what's up.
3) Lopetin duunit ja alotin opinnot täysillä. Duunit oli todella haikeeta lopettaa, tältä erää. Lastensuojelu vie musta mehut, vaikka se tuntuukin just mun duunilta.
4) Tänään alkaa hypettämäni nuorten kehittäjäryhmä! Jänskättää!

Tänne on jääny postailematta kuvia melkeen kuukauden ajalta. Esimerkiksi kaikkien aikojen tupareista Karhupuistossa. Voi kai niitä taannehtivastikin postata? Tässä lyhyt kiteytys kesän viimeisistä päivistä (päinvastasessa järjestyksessä, mut ei se mitään, muistot sekottuu mun päässä yhtälailla...):

"Tatska" HookUp-jatkojen jäljiltä.

Vilillä on kavereita!

 Vinkki tulevista huudeistani. Kyläjuhlat.

Merryhaka koris session

 Mr. Vegas nauraa yleisölle.

Kallio Block Party

Kaikkien aikojen tuparit klo mitä?

Kaikkien aikojen tuparit alkavat vasta...

Käytii Jamaikalla myös.

Bless! Oon innoissani syksystä, innoissani elämästä, jotenki varmalla fiiliksellä ja sellasella, et kyl tää vielä tästä. Mikä biisi sopis paremmin mun lempikuukauden, elokuun, kauniisiin iltapäiviin kuin tämä:

En oo tahalleen jättäny päivittämättä blogia ja kertomatta kivoja juttuja, oon vaan nyt oikeesti about burn outissa, niin väsyny taas, et oksat pois. Ja tekemistä kyllä riittäis.

Eli hetki syvään hengittämistä ja hiljaiseloa. Sielu kiittää.





Että silleen.

Valitsen rakkauden

Huhhei, kiirettä on pitänyt! Päivät ollu duunissa, illat yrittäny duunaa kouluhommia, joiden pitäis olla valmiina syyskuun alussa (todellisuus: hengannu kavereiden kanssa ja tehny niitä paljon puhuttuja hyviä juttuja). Lomapäiviähän mulla on kertynyt ja niistä nyt kolmatta vietän, kaks ekaa meni Stokiksen reissun merkeissä. Tän päivän "pyhitän" kouluhommille, mut mitenkäs sattukaan, blogiahan täällä sen sijaan päivitellään...

Päälle viikko sitten oli kauan venattu tilaisuus, Graciaksen EP:n levyjulkkarit. Meininki oli vähintään upea! Sinä viikonloppuna tuli vietettyä paljon aikaa Alpparissa, jonne suuntasinkin A:n ja H:n kanssa. Kivassa possessa chillailtiin ennen keikkaa, sitten H:n kaverin kouluunpääsiäisjuhlien (paljon "nolot suosikit" -biisejä siellä...) kautta YK:lle todistamaan tätä historiallista hetkeä ja lahjakkaiden nuorten esiintymistä:

Kuviahan otin siitä eturivistä aika paljon... Ihan fiiliksissä siellä huutelin ynnä muuta. Mutta ei se haittaa! Meininki nimittäin oli sen arvoinen. Livebändillä mentiin jälleen, MAHTAVA dj (heh heh), Noah hyvänä tuplaajana ja Ekow fiittaajana.

Tää on mun suosikkikuva.

Meil oliki sitten mahtijatkot ton jälkeen... jatkot pääs ihan Basson sivuillekin, hah! Mikä sen parempaa kuin pieni yöuinti hietsussa, hyvässä seurassa, seuraavana aamuna sitten puurojatkot ja vihreetä teetä. Koko aamun pyöri tietty Graciaksen levy levysoittimessa. Suosikkibiisiä en osaa valita, ei liene HKI:tä ja Mon€ytä voittanutta. Laitetaan nyt vaikka tää, jossa on useempi taitava poitsu mukana:

Nonniin... sitten seuraavaan asiaan eli jo nyt legendaariseen Stokiksen reissuun! Mentiin siis A:n kanssa sinne moikkaamaan K:ta, joka on ollu siel tän kesän duunissa.

Matka ylitti kaikki odotukset. Mentiin perinteisesti laivalla, koska se on niin siistiä. Meillä oli mukana myös hyväksi todettu Risteilybigno, jonka olin kehitellyt ennen reissuamme. Sillä mentiin!

Paras hytti, vai hä???

Buffat oli yks meidän matkan teemoista! Toi oli jo reissun toka buffa, joku fiini aamiasbuffet, koska se edullisempi oli varattu täyteen, haha! Muuten, satamassa oli ihan kingiä henkilökuntaa, mm. check-inissä kiva tyttö aatteli, et ollaan menossa reilille ja sano, että tosta aamiaisesta saadaan sitte kunnolla puhtia.

Menomatkalla enimmäkseen fiilisteltiin meininkiä, maisemia, diskoteekkejä. Siellä oli mm. sellanen keskiyön show, eihä sellast viihdettä voi missaa! Omassa hytissä tuli nukuttua jotenki tosi levollisesti.

Sitten hyökittiin Stokis-mestoille! Meidän hostelli oli vähän sellane... hmm. No ihan hyvä! Nukuttiin 14 hengen unisexdormissa. Jes. Lähettii kiertelee mestoille. Käyti hienossa Fotografiska museetissä, missä oli mm. hauskan kiinalaisen miehen ("The Invisible Man") kuvia.

Löydettiin yllättäen Gamla Stanista ihan mahtava vegaanirafla! Siellä sitte taas buffaa nassuun. Ja täytyy myöntää, et hyvää oli ja hyvää teki! Aion selkeesti opettaa A:n kasvispainotteiseen ruokaan. :D


Ja hipsterithän oli yks matkan teemoista myös. Tukholma vallan yllätti mut hipstereiden määrällään... vaikka kai niitä viime kerrallakin oli jo? Mutta ehkä näin kesällä hipsterit hiipivät ulos koloistaan. :D Älkää siis ymmärtäkö väärin, kuten K totesi, syvällä sisimmässäni rakastan hipstereitä ja siellä myös asuu pieni hipsteri. No hate!


Junibacken!!!!! Yks matkan kohokohdista. Ja kuvassa Huvikumpu. Valitettasti liukumäki (kuten muuten myös Siljan pallomeri!!!) oli kielletty aikuisilta. :(


Junibackenissa jonotettiin pienten muksujen kanssa myös Satujunaan. :D Se oli aivan mahtava kokemus. Oon siis viimeks ollu tuolla varmaan 8-vuotiaana... mutta edelleen siitä on jotain hämäriä muistikuvia. Suosittelen mitä lämpimimmin, vaikka hinta olikin näin sesonkiaikana melko suolainen!

Illalla mentiin ihan varmasti Stokiksen kivoimpaan baariin, Trädgårdeniin. Tai en tiedä, voiko sitä ihan baariksi kutsua... ensimmäinen mielleyhtymä oli Suvilahti. Mesta on siis yhen sillan alla, siellä on mm. kierrätettyjä huonekaluja ja paljon puisia penkkejä, pingispöydät jne. Keikkoja ja musiikkia. Hyvää meininkiä! Tämä on sieltä, vessojen kyljestä:

Viimeisen päivän aamu alkoi toivioretkellä Etnografiska museetiin, jossa on näyttely voodoosta. Kävelymatka oli kiva, samoin kuin itse näyttely. Saatiin hervottomia nauruja ja pelättiin jo vallan, että meidät heitetään ulos sieltä. Porttari etnografiseen museoon, miten ois?

Etnografisen museon pihan vartijat

Sushilounaan jälkeen olikin jo aika lähteä takaisin satamaan päin. :( Mutta ei se mitään, sillä takaisintulomatka oli yhtä lailla kokemus! Me bondattiin samassa hytissä matkustaneen ruotsalaistytön ja vähän jenkkitytönkin kanssa, laulettiin karaokea ja tanssittiin. Se se vasta oli jotain!

Eilen sitten väsyksissäni vietin lomapäivää, pesin pyykkiä. Onneks H lähti kaffille Karhupuiston lippakiskalle ja A heittelemään korista. Ne on niitä pieniä hyviä juttuja, eikö? Ja nyt yritän ottaa vaan kaiken rennosti. Kirjotella vähän esseitä ja raportteja ja kuunnella hyvää musiikkia. Valmistautua huomiseen duunipäivään, joka on jo nyt aika täyteen pakattu, pitää itseni naisena.

There's no tears next to your name here

Norjassa kuoli yli 80 ihmistä, yhden ihmisen pahan olon ja sairauden takia. Somaliassa kuollaan nälkään. Minä pieni maailmanparantaja täällä suren omia pieniä asioitani. Mutta ne on itselle isoimpia ja niin kauan on sydäntä, kun noi isot asiat järkyttää ja koskettaa.

Olin tiistaina tulossa hikisenä joogasta. Aattelin, et miksen vois oikasta, koska en koskaan aiemmin oo törmänny siihen poikaan. No kun nyt sitten olin rohkea, niin miten kävikään. Ne samat pullot oli kasseissa, jotka oli odottanu viemistä puol vuotta. Joku mimmi vieressä, ehkä kaveri? Se oli kaikki sulle niin normaalia ja arkista, se sattu eniten. Siitä asti oon oottanu puhelua, vaikka ei siinä oo mitään järkeä. Nähny unia ja käsitelly asioita kerta toisensa jälkeen. Voispa päästä yli.

The truth is... I dont miss you

La la la la la you are not my dear
There's no tears next to your name here

Mutta, nyt asiaan! Eli: Pori Jazz 2011. Onneks tuli lähettyä, melko ex tempore -meiningillä. Kahen kreisibailaajan kanssa, junamatka rentsisti itekseen ja sit tutuntutun kans jubaillen. Mestoil pääsin mimmien bilemajaan, joka oli jo aika hyväs kuosis ja siellä mua odotti tämä olento:

Musti <3 oli päässy Yyteriin uimaan ja Poriin baariin. Ja pääs lopulta eläinlääkärillekin.

Nää kortit kerto meille illan suunnan.

Eka yritettii mennä laulaan karaokea, huonoin tuloksin... karaoke on yks kreisikesä 2011 -haasteista. Mut tosiaan, miten Porissa voi karaoke alkaa kaikkialla vasta kybältä??? Onneks oli hauskaa ja mm. todistettiin porilaisittain, ku kytät tuli jututtaan terassille paria jäbää jostain huumekuvioista.

Sit LP-telttaan! Budos band alotti.

Charles Bradley, official soul man, oli todella mahtava!

Lopulta, yhden feidatun keikan jälkeen... MOS DEF! Huhu!

Ei Mosin keikka ehkä ollu ihan sitä, mitä venasin. Mut olipa se happonen ja oltii eturivis. Nuff said. Kyl tosta päivästä kaiken kaikkiaan riitti iloa pitkäks aikaa. :) Takasin päästii maailman rentseimmän pariskunnan kyydissä. Hyvää musiikkia ja auringonpaistetta, pysädyttii myös oikeen perinteiselle huoltsikalle.

Siisteintä! Sit täs viikolla mm. kävin ihanan V:n kanssa ranskalaistyylisellä piknikillä mahtavalla Käpylän lippakiskalla. Ja nautin eilen samaisen neidin kanssa auringosta rantsussa. Vesi oli todella vilvoittavaa. Mul on myös kasa ihan mahtavia duunikavereita, joiden kans saa nauraa, vaik duuni muuten painais päälle. Ja sit on ihan mahtavia ja selviytyneitä nuoria, joiden kans syksyl perustetaa sitä ryhmää.

Mut sit on myös kipeitä ihmisiä, jotka painaa koko suvun mielen alas. Saispa ne hoitoa.

Tänään jotain ihan mahtavaa tiedossa, eli Graciaksen levyjulkkarit! Tätä ON venattu!!! Poikien uus video on aivan päräyttävä, ei voi ku soittaa repeatillä!

Lisäks mulla tuli pari levytilausta postissa... nautittavaa kamaa! Vihdoin Tyler the Creatorin levy, joka jostain syystä ei koskaan tullut Funkkarista:



Ja sit Jätkien uus ihana levy. Tää on mun uus lohtubiisi:



Nyt vois suuntaa kohti Alpparii, mahtavii meininkei ja hyvii viboja.

Good things happen

Oli aivan mieletön viikonloppu. Onnellisia hetkiä on paljon, mutta tossa niitä oli ihan hirveesti isossa läjässä. Mahtavia tyyppejä, mahtava sää, sitten upea ukkosmyrsky. Hienoja esityksiä ihanan synttärisankarin kunniaksi. Meillä oli eurytmiaa, kokeilevia musajuttuja, valokuvahommia,mökkibingoa, räppiä, tulella jonglööraamista. Ihanalla mökillä, palasimme sinne. Valhetelematta kivoin mökki, jolla oon ollu. Ja tuli syötyä tosi hyvin - leikin pariin otteeseen hippiemäntää, joka kokkaa koko kommuunille. Luonto oli niin mieletön, että meinasin pakahtua. Saunomista ja naku-uintia.

Oli diippejä keskusteluja. Sunnuntai-iltana, ajettuamme takasin stadiin rappibiittejä kuunnellen, olin voimaantunut.

Synttärisankarin vanhemmat oli valmistanu melkosen päheän kakun!

Esiintymistila koristeltiin ihanilla hedelmäjuhlavaloilla. Siellä istuttiin aamuisin ja päivisin lukemassa mm. Totuus Heinojen murhasta -kirjaa (hyvä kirja!) ja vanhoja lehtiä.

Synttärisankari kävelee vetten päällä. Järveen katettiin myös aamukahvit ja päivällinen, koska tuolit kesti vettä. Lettulautanen pääs seilaamaan.

Huh!

Parasta grillisafkaa vähään aikaan. Kuvasta puuttuu herkulliset vuohenjuustopalat, paistetut perunat, munakoisot ja tuorejuustolla täytetyt herkkusienet.

Ja lopuksi sitä tulennieläntää...

Viikko on menny puolkoomassa. En muistanu, et mun duuni voi olla näin uuvuttavaa. Mutta kyllä se vaan on. Päivästä toiseen vänkää aikuisten ihmisten kanssa siitä, miten parhaiten voisivat lastensa eduksi toimia. Välillä tulee ihania hetkiä, niitä, joina se vaikea teini-ikänen yhtäkkiä luottaakin muhun kovasti ja niitä, joina yks ihana pikkupoika äiteineen saa, kahden vuoden odotuksen jälkeen, kämpän. Sitten voi istua ihan mahtavien duunikavereiden kanssa aamukahvilla ja nauraa, koska me jotenkin tajutaan toistemme jutut aivan täysin.

Ja arvatkaa mitä... huomenna.... vuosien odotuksen ja yhden feidauksen jälkeen...

Pori here I come! Kreiseilymimmit on mestoil jo ja keskeisin kysymys on: turtlesit vai prätkähiiret???